Fossiileja

Simpukan monenkirjavista kalkkikerroksista koostuvan kuoren sisällä piilottelee pehmeä, usein hyvänmakuinen eläin. Kova kuori, pehmeä sisus. Passiivisen näköinen, salaperäinen otus, jota useimmat eivät pääse näkemään kuin lautasella kuolleena. Se on myrkkyjen suodattaja, jonka perusteella voi tehdä päätelmiä veden puhtaudesta. Se imee itseensä ympäristön epäpuhtauksia. Muddy water blues.

Vaaran uhatessa kilpikonna vetää päänsä sisään ja luottaa panssariinsa. Tuolla keinolla se on elänyt maan päällä kauan, kauemmin kuin muut. Nyt panssari ja piiloutuminen eivät auta. Se on panssarinsa vanki. Tunnen sukulaisuutta kilpikonniin. Ne edustavat jotakin hyvin vanhaa, ovat verkkaisia ja tahtovat jäädä jalkoihin, vähän kuin käsityöläiset nykymaailmassa, kun koneet ovat tehokkaita ja ihmiset kiireisiä.

Taiteilija-käsityöläisellä on usein tunne, että hän on eksoottinen vieras oudossa maisemassa. Onneksi tekniikka on tuonut mukanaan myös hyvää. Sukulaissielun voi löytää vaikka toiselta mantereelta tai aikakaudelta.