Vuoden keraamikko 2013

"Edustan tässä maailmassa hitautta — keramiikan tekeminen on aikaa vievää ja se vaatii äärimmäistä kärsivällisyyttä. Jokaisen teoksen syntyyn liittyy uusien asioiden oivaltaminen."


Vuoden keramiikkataiteilija 1 Vuoden keramiikkataiteilija 2 Mind map Muotoilijat '13
Taidekäsityöläinen ei voi oikaista

Keraamikko Outi Leinosen työhuone on kuin merenranta: sieltä täältä löytyy erilaisia mereneläviä; valtavia simpukoita, kilpikonnien kuoria ja kasvien siemeniä sekä ihmisen jälkeensä jättämiä vaatekappaleita, pehmoleluja ja muita esineitä. Niin toden oloisia, ettei ajattele niiden olevan keramiikkaa. "Kutsun tekotapaani fossiloinniksi. Jotkut piirtävät, minä teen malleistani keramiikkaa. Teokseni aiheet löytyvät ympäristöä tarkkailemalla — joku asia koskettaa ja sen haluaa tallentaa. Keramiikkakilpikonnien mallit sain lainaksi eläinmuseolta. Konnat alkoivat kiinnostaa minua, koska siihen hitaasti etenevään elämäntapaan oli helppo samaistua. Käsityöläinen ei voi oikaista tekotapaansa eikä massatuottaminen ole yksin mahdollista", Outi Leinonen sanoo. Realistiset keramiikkaveistokset ovat kiertäneet paljon maailmaa näyttelyissä. Mereneläviä, hyönteisiä ja muita keraamisia luontokappaleita on ollut näytteillä eri puolilla Eurooppaa, aina Egyptissä asti.

Teosta hoidetaan kuin lasta
Outi Leinonen käyttää teoksissaan savea, jonka seassa on paljon samottia eli poltetun saven murskaa. Se auttaa pitämään työt paremmin ehjänä saven muovauksessa ja poltossa. Joissain teoksissa on käytetty paperisavea, jolloin loppu-tulos on kevyempi ja hauraampi. Saveen luodaan pinta kuvioimalla, värjäämällä ja lasittamalla. Lopuksi teos poltetaan Leinosen työhuoneen perällä olevassa keramiikkauunissa. "Kuivuvaa teosta pitää hoitaa kuin lasta, ettei se kuivuessaan haikea. Kuivattelen sitä ensin tyynyn päällä ja muovin alla, varovasti käännellen. Uuniin se asetellaan piikkien päälle, ettei lasitukseen tule jälkiä", hän kertoo.
Maailman vanhin ammatti?
Pot Viapori -yhdistyksen viimekesäistä 40-vuotispäivää päätettiin juhlistaa teemalla Kekkerit. Naisten savityötä joskus vitsaillaan leipomiseksi. Niinpä Outi Leinonen ja yhdistyksen muut jäsenet vaivasivat, kaulitsivat, muovailivat ja paistoivat savesta kakkuja, pullia ja leivoksia. "Leivottiinpa kerrankin oikein kunnolla! Keramiikan tekemisessä on loputtomasti tekotapoja ja aina voi keksiä uutta. Olen esimerkiksi savustanut teoksia kalansavustuspussissa. Kokeilemalla oppii. Minun intohimonani ovat himmeät pinnat, jotka sopivat aiheisiini. En halua, että muoto katoaa kiiltävän pinnan alle", hän kuvailee. Outi Leinosen työhuone ja koti ovat saman katon alla. Kuisti avautuu häntä inspiroivaan luontoon ja talon toisella puolella on koulu, jonka pihan elämä eri vuodenaikoina on antanut aiheita keraamisiin laattoihin. Aiheet tallentuvat ensin valokuvaan ja siirtyvät sitten taiteilijan käsissä saveen. "Savi taipuu mihin vain. Eikös se ihminenkin luotu savesta?", Outi Leinonen naurahtaa ja ottaa uunista ulos vielä lämpimän keramiikkateoksen.

—Teksti Petra Ilonen, Ornamo